Marttatarinoita

LAULU MARTTARUUSULLE


On keskuspuistikossa nyt Marttaruusunen
se meidän sydämissä saa paikan arvoisen.
Ei sitä kaada myrskysäät sen puiston koivut piirittää
kun puistotietä kuljen sen ruusun kohtaan ain.

Kun martanpäivän helle saa ruusun tuoksumaan
me tiedämmekin kelle tuo ruusu kukoistaa.
On Martta-aate yhteinen se meille tuttu läheinen
Taas metsän marjat sienet saa posket hehkumaan.

Kun syyskuun yöt ja hallat tuo ruskan ylle maan,
saa Marttaruusu uuden nyt kuosin loistokkaan
kun punakeltalehdet sen punaiset ruusun kiulukat
ne keskuspuistikossa taas meitä tervehtiin.

Syyskylmän ajan tullen on aika taittuman
On Marttaruusu meille nyt muisto kesänmaan.
Kun tuuli riisuu lehdet sen, on aika käydä levollen
ja taas sen uusi kevät herättää elohon.

          säv. Inarinjärvi Evert Suonio        san. Ritva Laine

 

Marttojen matka Helsinkiin

 

Kirjoittanut Aino Oinas

Kuusamon martoista

Martat lähti Helsinkiin,

Suomen pääkaupunkiin

yhdestoista kesäkuuta,

suurell´joukoll´ilman muuta.

Ouluun mentiin taksilla,

Hannu oli kuskina.

Laukut peräkärryssä,

matka taittui vauhdilla.

Pirkko puheenjohtaja

jakoi meille lappuja,

nipun antoi jokaiselle

kultaisia ohjeita.

Välill´Koillisportissa

käytiin iltakahvilla,

siellä martat Kuusamon

ikuistettiin ”fotohon”.

Ouluun kun me saavuttii,

siellä heti huomattiin,

aikaa runsaasti viel´on

juhlajunan tulohon.

Martan juhlajuna saapui

hiukan myöhässä.

Lapin marttoja me toiset

tervehdimme laululla.

Oulun asemalla kai

yllättyi nyt jokainen

Seija sekä Maija sai

käteen sukankutimen.

Juosten piti kutoa

monen monta kierrosta.

Toisten marttain joukkua

oli heitä vastassa.

Emäntä tuo entinen

kusi, juoksi kutoen.

Oisko martta nykyinen

noinkin monitaitoinen.

Seija sekä Maija

voiton kotiin toi.

Jess, jess fnfaari

heille sitten soi.

Meidän oma köysitemppu

jäikin tekemättä,

Hannun auton vetoköysi

jäi nyt käyttämättä.

Sitten martan juhlajunaan

noustiin asemalla.

Kukin oman petipaikan

löysi hakemalla.

Asetuttiin majapaikkaan

kukin tyylillään.

Tarvinnut ei kenenkään

nousta petiin ylinpään.

Ravintolavaunuun väki

riensi makuuvaunuista,

siellä monet tutut näki,

vaunu raikui naurusta.

Lippalakin myyjät kulki

tuotteitansa myymässä.

Rahat pusseihinsa sulki,

hymy oli herkässä.

Päätettiinpä porukalla

koota kokoon yhden hinta.

Konduktööri tottakai

ikioman lakin sai.

 

Matka jatkui Helsinkiin.

Marttoja kai muitakin

asemilta yötä myöten

junaan mukaan poimittiin.

Osa porukasta nukkui

alla peitteiden.

Toiset ylhäällä viel´kukkui

jutellen ja nauraen.

Kello oli yhdeksän,

Pasilaan kun saavuttiin.

Sieltä Hartwall-areenalle

laukkujamme raahattiin.

Matkalaukut säilytykseen

telttoihin ne jätettiin.

Sisään sitten areenalle

porukalla riennettiin.

Ympärille katseltiin,

ihmeteltiinn, ihailtiin,

kyllä oli suuri halli,

mistä lienee saatu malli.

Kautta koko Suomenmaan

oli martat juhlimaan

saapuneet nyt tähän.

Sata vuotta ei oo vähän.

Omaan paikkaa katsomossa

meidät ohjattiin,

siellä pahviastioista

ruoka nautittiin.

Lihapullat, muusi

tai kalaruoka kai,

maistui jokailelle,

joka ruoan sai.

Jyrkät oli katsomot,

joitain vallan huimasi

ohjelman kun esitystä

ylhäältä katseli.

Närpiön nuoriso-orkesteri

reippahasti soitteli.

Sirot voimistelijatytöt

taitavasti esitti.

Tytti Isohookana-Asunmaa

puheohjelman aloitti,

liiton puheenjohtajana

tervetulleeks´toivotti.

Martat ruotsinkieliset

toi myös omat terveiset.

Jutut marttain toiminnasta

oli yksimieliset.

Kuultiin laulut komeat

Jorma Hynnisen.

Säestyksen suoritti

Ilkka Paananen.

Rouva Eeva Ahtisaari

arvokkaasti asteli,

vaikka Eevan juhlamyssy

kaksi kertaa putosi.

Hyvän puheen silti piti,

vaikk´oli alku hankala.

Onnittelut lausui meille

satavuotisjuhlassa.

Pienet lapsiesiintyjät

valtasivat areenan,

pomppivat nyt näyttämöllä

popcornit ja hattarat.

Lauloimme myös yhteislaulun

orkesterin johdolla.

Marttalaulua vaan emme

kulleet tässä juhlassa.

Teatterin keinoin meille

esitettiin lavalla,

kuinka martat tehneet ovat

sata vuotta taivalta.

Juhlan päätössanain jälkeen

yhteislaulu jälleen soi

Maamme-laulu kuuluvana

tunteen hartahan loi.

Sitten matkalaukkuin kanssa

hikisinä busseihin

osa martoista nyt nousi

loput jäivät kaupunkiin.

Katajanokan terminaaliin

bussin keula suunnattiin.

Passit laukuista nyt esiin

kaikki kaivettiin.

Passi sekä hammasharja

matkalla me tarvittiin

Cinderellan kyydissä

Tallinnaan kun matkattiin.

Portillapa ikuistettiin

meistä melko moni.

Oman kuvan etsimiseen

meni meillä tovi.

Cinderellan ovet

kun meille aukeni,

Jope Ruonansuu se laivaan

tervetulleeks toivotti.

Kätenn saimme lahjakortin

uuteen risteilyyn.

Toiseen matkaan Helsinkiin

joku saikin tästä syyn.

Hytti löytyi helposti,

kortill´ovi aukeni.

Neljän hengen huoneisiin

matkalaukut tungettiin.

Ohjelmamme mukaan nyt

ruoka-aika meille koitti.

Vaikk´oli joku väsynyt

ruoka silti levon voitti.

Herkut ruokapöydässä

monet oli tarjolla.

Juhla-aterialla

leppoinen ol´tunnelma.

Kalat, lihaleikkeleet,

salaatit ja juomat haimme.

Paistit, fileet, kasvikset

syödäksemme saimme.

Täytekakkukahvit

oli jälkiruokana.

Pöydästä lähteä

saimme vatsat täysinä.

Tuliaiset ostaa

heti muistettiin.

Suklaata ja juomia

kotiin kannettiin.

Tervetulotilaisuudessa

martoille malja nostettiin.

Shanpanjalla kuohuvalla

kurkkujamme kasteltiin.

Laivalla oli järjestetty

paljon ohjelmaa,

jokaiselle jotakin

kuului teema tää.

Luennot Panu Rajalan,

sekä Paula Nummelan,

karaokea, bingoa

meille oli tarjolla.

Esiintyjätähtenä

oli Anita Hirvonen.

Villiksi hän sai

martan melkein jokaisen.

Iltajumpan järjesti

Anita, kun ”komensi”

marttajoukon tanssimaan,

se sai hien virtaamaan.

Miehiä vain muutama,

meillä oli mukana.

Mutta Panu Rajala

oli kyllä vauhdissa.

Monen illan pelasti

tämä Panu veikko,

silmää kun vinkkasi

”sortui” nainen heikko.

Ohjelmaa tarjolla ollut ois

kooko yöksi vaikka.

Vaan täytyi hiet nyt huuhtoa pois

ja etsiä nukkumapaikka.

Aamu kun merellä valkeni

ja sunnuntaipäivä koitti,

martat virkeinä heräsi,

kello rukoushetkeen soitti.

Rukous, virret sekä puhe

hiljensivät porukan.

Hyvä hiljentyä onkin

jälkeen juhlan meluisan.

Kirkkokahvit nautittiin

jälkeen hartaan hetken.

Kotiinpäin nyt suunta on

tämän laivaretken.

Sitten pakattiin me laukut,

viimetuliaiset hankittiin.

Keveämmät matkavaatteet

ylle myöskin vaihdettiin.

Eipä keinuttanut lain

myrsky tätä laivaa,

eikä meritautikaan

ketään meitä vaivaa.

Busseilla taas satamasta

asemalle saavuttiin.

Matkalaukut penkin alle

syönnin ajaks´laitettiin.

Junan lähtöä odoteltiin

Helsingin asemalla.

Aurinko helotti kirkkaana

sinitaivaalla.

Kaksi vaunua junassa

vain marttoja kuljettaa.

Tavalliset matkustajat

muissa vaunuissa istua saa.

Oli vaunuissa kuuma kuin saunassa

kui ei tuuletus pelannut alussa.

Oli kysyntää juomavedellä

se kun pääsi loppumaan välillä.

Tämän junamatkan aikana

oli meillä myös omaa ohjelmaa,

kuultiin laulua, runonlausuntaa

ja hauskojen vitsien kerrontaa.

Martat omastansa jakaa,

totesimme tavantakaa.

Juomaa täyden ”fingerporin” eihän toki kaljakorin) saimme jokainen maistaa

Toisen martan suklaanapit,

sulaneet ne ehkä ois,

”muljautettiin” rasiasta

ja syötiin sitten pois.

Ouluun kun me saavuttiin,

oli iltamyöhä,

Hannu oli vastassa,

kärryn rengas hajalla.

Marttapiiriliitossa

oli vielä käytävä

tavaroita toimme sieltä

Hannun auton kyydissä.

Huoltoasemalla Hannu

kärrynrenkaan korjasi.

Juotiin tyhjäks´kahvipannu

matkaa jatkaa kelpasi.

Kotiin ilman kenkiä

täytyi jonkun tulla,

koska jalat turvonneet

oli niinkuin pulla.

Unohtuivat pehmusteet

mutta minkäs sille teet

ehjänä kai koko lasti

saatiin silti kotiin asti.

Vitsit muuttui hurjemmiksi

kotiinpäin kun kuljettiin.

Siitä puhe mistä puute,

yhdessä näin tuumattiin.

Kaikki marttaretkeläiset

Hannu kotiin kuljetti.

Onnelliset matkalaiset

omaan petiin uinahti. 

 Aino Oinas

Sitte ku sulla eijoo kiirettä ni ota hyvä asento ja luve hittaasti.
Mehä jouvetaan reissoamaan kun on soatu ulukotyöt tehtyö ja marjat, potut, porkkanat ja naoriit säelöttyö.
Lähettiin Kemmii tejatterimatkalle tae oekeastaan kulttuurimatkalle. Tuo kulttuurisana ku nostattaa tuota itetunttoaki. Mehä oekein kerättiin 25 hengen porukka  ja eiku matkantekkoo.
Moa oli henno valakoharson peitossa ja muutennii ilima kirkaan  kuulakas mittari näöti vähän pakkasenpuolta. Menomatkalla me teimmä pyssäyksen Raanualla. Pijettiin kahvitaoko. Koetin minä tiiraella sitä jeäkarhupenttuoki sieltä aijan ravosta, mutteise sattuna näkösälle. Matka meni noppeasti välillä kuultii kuusamolaesie murrepakinoetae ja Maija äöty muistelemmaa Kuusamon Marttojen Helesingin reissuo. Aeno oli kirjoettanut matkasta melekopitkän värsynni ja arvottavaakiha meillä oli. En oekee kerinny kuulemaa enkä näkemäänkää mitä kaekkea tavaraa arvottiin ku kokoaejan koetin kuunnella millo minun nimmeä sanotaan, mutta ei sanottu ei.
Ku tultii  Kemmii ni tietenni ensiksi mentii syömää Puistopaviljonkii. Pöytä oli laetettu kommeasti liinaki oli ja nuoret kommeat miehet meille tarjoeli. Syötiin kuka kannoa, lohta tai pihvie. Hyvvää oli ja tarpeeksi. Sitte käötiin jalokivigallariessa. Luoston iso ametisti oli siinä melekee ovensuussa sitä pitä hypöstelläe. Siellä oli jos jonniiväristä jalokivveä. Ja sielloli uppea Suomen kuninkaa kruunu ja Englannin  kuningattare kruunusta tehty jäläjennös ja Marie Antoinetten 647 timanti kaolakorusta tehty jäläjennös joka iha säehky. Täöty sillä Mariella olle melekone etumus että sae sen korun asettumaa kaoniisti ja raskaskiha  se on ku se paenaa monta killoa.
Me saemma sitte iha paekallisen oppaa kun mukkaan tuli kemiläene taedemaalari Pirjo Nykänen Arja siskosa kans ne ku on melekee kuusamolaesie. Pirjo ohjasi meijät läpi kaopungin ja vei meijät sitte entiselle Pajusaaren koululle, josta oli tehty taeteilijoelle ateljeetilat. Jokkaesella taeteentekkiellä oli oma paekkasa, jossa ne sitte maalaa ja suunnitteloo. Siellä oli taeteilijoita jotka näötti meille tekemisijää ja saene jottae myytyöki. Oli siellä taeteehavinata jokkaesessa nurkassa.
Tejatteriin kerittii  hyvinni eikä tarvinnu kauva outtoa ku alako pyykkääjie tulla lavalle ja ne jakso kokoilla pestä vuoatteita ja laetoa kuivumaa ja ottoa poes.  Voe ja olise kommeataku vällii ne äöty muka laolamaa Jari Sillanpää mussiikkie vaekka Sillanpäähä se oli ne valamiiksi laolanu.  Jäe se ihmetyttämää ku se vanahaki pyykkääjä  joka ei tahtou jaksoa liikkuokkaa äöty tanssaamaan nii että heti kun mussiikki alako nii koko ruppi hyppi mussiikitahissa ja kuse sitte loppu nii se oli taas nii huonoliikkuvaene. Sitä minä, että tuota pittää kokkeilla kotonahi. Joku mieski siinä kässähteli. No pittäähäse joku komentiera olla pyykkääjillähi.
Väliaekatarjoeluki meillä oli eeltäpäe laetettu, jota me sitte raohassa makusteltiin. Tejatterin jäläkee lähettii heti kotiinpäe. Matka meni noppeasti ku me laolettiin, kerrottiin vitsie, hättyyteltii  porojae poes tieltä ja suunniteltii hirvikäristyksen tekkoa ja arvasit ihan oekein joku kaolaliinaki tuli valamiiksi ja kyllä sukkapuikotki sae kyytie.  Olimma yöllä yhejäläkee kotona. Oliha se mukavata mennä lämpimä peiton alle ja muistella mennyttäpäevää uni sieppasi meleko pija.
Kemin kulttuurimatkasta 20.10.2012 muisteli Matkamartta