Historiikki

Kuusamon seudun Martat ry. Historiikki

On vuosi -83 ja lokakuu,
kun joukko naisia kokoontuu
päässänsä aatos sama;
että halutaan oma yhdistys
teemana Martta-ajatus
Lucina Hagmanin oivaltama.

Näin alkoi taival tämän yhdistyksen
ja muistan vieläkin sen innostuksen
jolla puheenvuoroja käytettiin
ja luottamustolmia täytettiin.

Puheenjohtajaksi valittiin Sirkka Puhakka
talousopettaja tarkka, nainen taitava,
sihteerin virkaa Korhosen Elina toimitti,
Tombergin Leilan kokous rahastonhoitajaksi nimitti.
Yhdeksäntoista jäsenen voimalla alkoi yhdistys toimia.
Kokoontumispaikka oli silloin ammattikoululla.

Yhdistyksen toiminta oli aluksi tosi vilkasta,
jotkut meistä työnsä ohella alkoivat jopa väsyä.
Meni vuosia joitakin näin
ydin joukko kuitenkin mukaan jäi.

Johtokunnan kokouksissa asiat ne puitiin,
joskus jopa Tropiikissa yhdessä me uitiin.
Myötä vuosikokousten lukkoon myöskin lyötiin
tulevalle kaudelle huvi sekä hyötykin.

Opintokerhot, marttaillat mukaan meitä veti
aiheet, joita käsiteltiin, unohdu ei heti;
ihmissuhteet, ihon hoito, osteoporoosi,
kodin juhlat, suolan käyttö sekä riistasoosi.

Myyjäiset ja muonitukset monet läpi veimme.
Täytekakut, lasten vaatteet yhdessä me teimme.
Myöskin keräsimme sienet, kurssitimme kokit pienet.
Leivoimme karjalanpiirakat, paistoimme muikut ja silakat.
Yrttikurssit järjestimme kansanopistolla,
juureksia kasvatimme talon tiluksilla.

Avaintöitä suoritimme, niissä saimme näyttää
opittuja taitojamme osaammeko käyttää.
Usealla rinnassansa todistus on siitä,
eiköhän se taitojemme vakuudeksi riitä.

Ei tämä marttatolminta oo pelkkää aherrusta,
vaan oomme toki nauttineet myös juhlahumusta.
Kun järjestö täytti 100 vuotta, olimme joukolla mukana,
saimme toisten marttojen kanssa juhlapäivästä iloita.
Emäntälehden vuosijuhlaan myös marttamme matkustivat,
siellä juhliessaan meitä kaikkia edustivat.
On taidetta niin monenlaista muuallakin nähty
teatterissa, oopperassa nauttimassa käyty.
Puuveistokset edesmenneen Eeva Ryynäsen
jääneet on monenkin mielehen.

Myös oman kunnan alueella on oltu monessa mukana
kunta kun täytti 125 vuotta, saimme glögiä tarjota
Kun Kuusamo muuttui kaupungiksi, teimme Millenium-keittoa,
sitä kaupungintalon aukiolle veimme neljällä soppatykillä.

Marttailtain pitopaikat on ajan myötä vaihtuneet.
Ammattikoulun jälkeen olimme Porkkapirtille kokoontuneet.
Joskus asukkaiden kanssa kahviteltiin, laulettiin.
Vuokra pullan leivonnalla talolle se maksettiin.
Ammattikoululle kiitokseksi saivat martat ryijyn valmistaa,
siellä koulun tiloja se edelleenkin somistaa.
Nykyisin kansanopistolla joukkomme kokoontuu,
joka toinen keskiviikko se sinne ilmaantuu.

Pankit, Iiikkeet, virastot, yritykset, järjestöt
on ottaneet myös vieraaksensa, esitelleet toimintaansa.
Vastalahjaks' saaneet meilta tietoiskun Martoista,
näin mukaan myöskin saatu on monta uutta jäsentä.

Kaksi vuosikymmentä on yhdistyksemme toiminut
jäsenmäärämme on siinä ajassa noin kolminkertaistunut
tervetulleeks toivotamme jokaisen,
joka marttatyön tuntee omakseen.

Eihän yhdistys mikään
voi tulla edes tähänkään ikään
ilman rivijäseniä  meitä,
kaikki oomme siis yhtä tärkeitä.

Monenlaista taitajaa löytyy tästä joukosta
joku posliinia maalaa, toinen kutoo kankaita
kolmas osaa ommella melkein mitä vaan
joku paljon panostaa pihaan sekä puutarhaan
myöskin jauhopeukalot näytttää taitojansa.
Monet taitavasti hoitaa myöskin suhteitansa.
Tästäpä meillä on näyttönä ystäväyhdistys Laukaassa,
näin onkin tutustuttu toisiin, käyty vuoroin vieraissa.

Hyvin ovat yhdistyksessä marttamme
aina virkansa hoitaneet,
Eipä taida Maijaltakaan
mennä sormi suuhun,
jos tulee eteen ongelma
hän nousee tyvestä puuhun.

Vaikka viime aikoina
on koettu monia muutoksia;
Suomi Iiittyi EU:n jäseneksi,
markka muuttui rahaksi entiseksi
ja meistä tuli kaupunkilaisia.

Niin silti vanhat perusarvot tärkeänä pysyy,
Marttojenkin vuositeemat niiden perään kysyy.
Meilläkin ne ohjeena on tässä toiminnassa
tänä vuonna iloa ja turvaa saamme martoissa.

On vaihtuneet vuodet
ja vaihtunut johto,
mutt' toivon ett' säilyy ain' marttatyön hohto
ja nuoria, vanhoja mukaan kun saamme,
niin neuvoja, ohjeita edelleen jaamme.

                        Aino Oinas